Puunkorjuu jatkuvassa kasvatuksessa

Laatu syntyy useista yksityiskohdista

Kuvassa nähdään tarkan korjuutyön hyvää jälkeä. Koneenkuljettaja vie käytäntöön puukaupan toteutumisen tehdyn hakkuusuunnitelman pohjalta. Harvennus, mutta erityisesti yläharvennus on vaativa työlaji. Yläharvennuksessa hakkuu kohdistuu metsän suurimpiin puihin. Hyväkuntoiset pienemmät puut säästetään. Myös alikasvoksia eli puiden taimia varotaan. Pystypuissa ei ole kolhuja ja katkaistu puutavara on siististi uran varrella valmiina ajokoneen kuljetettavaksi.

Puut karsitaan oksista siten, että oksat jäävät ajouralle. Tämä toimenpide suojelee kasvamaan jätettävien puiden juuria. Tukit katkaistaan omaan kasaan ja kuidut omaansa. Tämä helpottaa puita kuljettavan koneen työskentelyä. Hyvin tiheissä metsissä on suuri haaste saada puut mahtumaan ajoreitin varrelle samalla varoen alikasvoksia. Tämä seikka huomioidaan työmaan toteutusvaiheessa ajokoneen ja hakkuukoneen saumattomana yhteistyönä.

Erityisesti varttuneissa metsissä kiinnitetään huomiota puiden välisiin kasvueroihin. Kuten taimilla, myös suurilla puilla kasvu voidaan todeta puun viimeisimpien kasvannaisten perusteella puun latvaosista.

Kuusivaltaisissa metsissä pystyy helposti erottamaan vanhempien puuyksilöiden heikentyneen kasvun. Tämä näkyy myös alempana latvustossa lyhyempänä kärkikasvuna. Liian niukka valo saa kuusen myös kasvattamaan ”lisäoksia” aiemmin syntyneiden oksien yläpintaan. Näin puu pyrkiin saamaan lisää valoa kerättyä ja siitä voi myös päätellä, että puusto ei enää kasva parhaalla mahdollisella tavalla. Viimeistään tällöin metsä tulee harventaa.

Hyväkuntoisilla nuorilla puilla kasvu on monikerroin parempaa kuin vanhoilla puuyksilöillä. Hyväkasvuisten puiden arvokasvu on parasta mahdollista, sillä kasvaessaan ne siirtyvät tukkikokoon ja puun arvo n. kolminkertaistuu.

Metsänomistajan ei tarvitse tehdä avohakkuuta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ryhdytään huomioimaan oleellisia seikkoja harvennuksissa, sitä helpompi metsää on hoitaa tuottavasti yli sukupolvien.

Harvennukset lisäävät valon määrää metsänpohjassa, mikä lisää syntyvien taimien elinmahdollisuuksia ja edistää säästettyjen taimien kasvua. Metsä kehittyy ja uusiutuu.

Oksat saattavat haudata alleen muutamia taimia, mutta ne tuovat myös ravinteita metsään lahotessaan. Mitä rehevämmästä maasta on kyse, sitä tärkeämmäksi oksat muodostuvat. Heinittyvässä maassa oksakasat muodostavat taimettumiskohtia lahotessaan, sillä tiheään kasaan ei ruoho pääse kasvamaan. Oksien keruusta onkin hyvä päättää tilanteen mukaan.